Kunnille siirtyvät työllisyyspalvelut haastavat uudenlaiseen yhteistyöhön

Kun työllisyyspalvelut siirtyvät kuntien vastuulle vuodenvaihteessa, palvelut työnhakijoille on tärkeää saada etenemään ilman katkoja. Yksityiset palveluntuottajat pystyvät hyödyntämään pitkää kokemusta asiakasrajapinnassa sekä kehittämään innovaatioita. Hankintatavoilla voidaan vaikuttaa siihen, miten laadukkaasti ja tehokkaasti palveluntuottajat pystyvät nivelvaiheessa toimimaan.

Cimson Koulutuspalvelut on Suomen vanhin toiminnassa oleva yksityinen työhallinnolle työnhaku-, ura- ja yrittäjävalmennuksia tuottava yritys. Olemme toimineet alalla vuodesta 1992. Asiakkaita on ollut kymmeniä tuhansia, ja historiamme aikana on tapahtunut useita työhallinnon uudistuksia.

Palvelujen kilpailuttaminen ja yksityisten yritysten tulo markkinoille luovat tutkitusti innovaatioita. Työhallinto aloitti työllisyyspalvelujen kilpailuttamisen 1990-luvun alkupuolella. Palveluista tuli laadukkaampia, kustannustehokkaampia ja vaikuttavampia. Työhallinnon hankkimissa koulutus- ja valmennuspalveluissa sekä loppu- että hankkija-asiakastyytyväisyys on ollut jo pitkään korkealla tasolla.

Tämän seurauksena myös hintakilpailu on ollut kovaa. Toivottavasti jatkossa panostetaan aiempaa enemmin laatuun ja tuloksiin. Jotta palvelut olisivat entistä vaikuttavampia, työmarkkinoiden jatkuva muuttuminen täytyy ottaa huomioon. Yksityiset palveluntuottajat ovat lähellä työmarkkinoita ja tuntevat yritysten tarpeet ja toimintatavat.

Nivelvaiheessa tarvitaan palveluja ilman katkoa

Vuodenvaihteessa 2024–2025 työllisyyspalvelut siirtyvät kuntien vastuulle. Riskinä on, että työnhakijoiden palvelujen tarjontaan syntyy tauko. Jos palveluja ei ole tarjolla, asiakasjonot ruuhkautuvat ja syntyy palveluvelkaa. Jos keväällä 2025 palvelut saadaan uudestaan käyntiin, asiakasjonot voivat olla pitkät ja alalla olevia päteviä valmentajia on jo ehkä ehtinyt poistua alalta pysyvästi. Asiakasohjauksen tulisikin jatkua tasaisena nivelvaiheen yli. Uusissa palveluissa asiakasohjaus tulee aloittaa etukenossa ja sen on tärkeää olla mahdollisimman tasaista.

Pitkäaikaistyöttömyys on kunnille suuri uhka. Se rasittaa kuntien taloutta monella tapaa (esimerkiksi ns. sakkomaksujen muodossa) puhumattakaan ihmiselle ja hänen lähipiirillensä koituvista vaikeuksista. Kokemuksemme mukaan työnhakijan tulisi päästä seulovien palvelujen piiriin heti työttömäksi jäätyään. Tällöin pystytään reagoimaan riittävän ajoissa ja ohjaamaan osuviin palveluihin, varsinkin jos riski työttömyyden pitkittymiseen on selkeä.

Hankintojen tulee olla riittävän suuria, jotta palvelu toimii laadukkaasti ja kustannustehokkaasti sekä hankkijan että tuottajan puolella. Työllisyysalueiden yhteishankinta mahdollistaa mielekkäitä kokonaishankintoja. Yhdessä palvelukokonaisuudessa voisi olla esimerkiksi kaksi palveluntuottajaa, joista asiakas voi valita itse sopivamman. Jos palveluntuottajia on suurempi joukko, hankinta yhtä palveluntuottajaa kohden jää liian pieneksi ja asiakkaalle palveluntuottajan valinta isosta joukosta voi olla hämmentävää.

Hankintatavat voivat tukea tai hidastaa palveluntuottajien onnistumista

Kuntien työllisyysalueet ovat jatkossa ilmoittaneet haluavansa maksaa palvelujen vaikuttavuudesta kuten saadusta työ- tai opiskelupaikasta, eivätkä suoritteista kuten valmennustuntien määrästä.

Vaikuttavuusperusteisen palkkion tulisi määräytyä tavalla, joka on selkeä, mitattava ja yksiselitteinen. Ansaintalogiikan ei tulisi olla liian monimutkainen, jotta vältytään esimerkiksi hinnoitteluvirheiltä. Jos taas hankintakokonaisuudet ovat liian monimutkaisia, palveluntuottajan riski kasvaa ja hyvät tuottajat voivat vetäytyä tai riski näkyy palvelujen korkeassa hinnassa.

Jos ostetaan vaikuttavuutta ja tuloksia, palveluntuottajalla tulee olla vapaammat kädet valita resurssit ja keinot tulosten saavuttamiseksi.

Tuloksen ja vaikuttavuuden mittaaminen on kuitenkin vaikeaa. Lyhyissä palveluissa tulos syntyy yleensä vasta palvelun jälkeen. Tuloksen tarkastelupisteen tulisikin olla noin kahden tai kolmen kuukauden päässä valmennuksesta. Verrokkiryhmän käyttäminen tulospalkkion mittaamisessa voi joskus olla hyvä vaihtoehto, mutta se vaatii hyvää dataa ja toimivia tietojärjestelmiä. Tulosperusteisessa hinnoittelussa ongelmaksi voi koitua asiakkaiden epätasa-arvoinen kohtelu hyvien tulosten toivossa: toiset pääsevät palveluun, toiset eivät.

Jos palkkio maksetaan tuloksesta vasta jälkikäteen, toiminta sitoo valtavasti käyttöpääomaa. Tällöin vain isot toimijat pystyvät tarjoamaan palvelua. Eikä malli ole niillekään mielekäs. Kun tulokset lopulta realisoituvat, palveluntuottaja saa onnistuessaan laskuttaa lisää tai pahimmallaan jopa joutuu palauttamaan osan laskuttamastaan takaisin ”takuukorvauksena”. Jotta palvelun laadukkuus voidaan taata, palveluista tulisi maksaa osittain jo palvelujen aikana ja heti niiden päätyttyä.

Suoritekohtaisella hinnoittelullakin on yhä paikkansa. Vaikeammin työllistyvien palveluissa suoritehinta takaa yhdenvertaisemman palvelun. Jos palveluissa ostetaan suoritetta, palvelun tuottamiselle voidaan asettaa tarkempia kriteerejä. Esimerkiksi millainen palvelun sisältö on ja millä resursseilla palvelu tuotetaan.

Olivatpa työllisyysalueiden ja yksityisten palvelujentuottajien yhteistyön muodot jatkossa minkä muotoista tahansa, uskomme Cimsonilla, että molemmille osapuolille riittää tulevaisuudessakin haastavaa tekemistä suomalaisten työnhakijoiden ja työnantajien palvelemisessa. Yhteistyöllä onnistumme varmasti.