Urapolku on osuva nimitys – kyse ei ole moottoritiestä

Urapolku on osuva sana, nimittäin kulku uraelämässä harvemmin menee kuin moottoritiellä. Polulla kulkeminen kuvastaa prosessia paremmin. Omassa elämässäni on ainakin käynyt näin.

Moottoritiet ovat suoraviivaisia. Polun kulkua on sen sijaan vaikeampi hahmottaa. Polku kiertelee, eikä aina oikein tiedä, minne se päätyy. Joskus polku haarautuu ja on tehtävä valinta siitä, mihin suuntaan jatkaa, vaikkei edes tietäisi tarkalleen, mihin päätyy. Toisinaan molemmat haarat johtavat lopulta takaisin samalle polulle.

Moottoritiellä kyltit kertovat, minne suunnata, ja liikennemerkit ohjaavat ajoa. Polun varressa ei juuri kulkua ohjaavia liikennemerkkejä näy. Toisaalta myös polun kulkija voi havaita jonkinlaisia merkkejä matkallaan – ne vain ovat erilaisia ja hienovaraisempia.

Ihana, kamala kulku

Välillä kulku polulla on hankalaa. On juurakkoa, kivikkoa, joskus vetistä, joskus kuraista. Toisaalta polulla kulkeminen on harvemmin tylsää, ja välillä kulku onneksi etenee vaivattomastikin. Maisemat voivat rauhoittaa kulkijan mieltä, ja tuoksut tuoda kokemuksen siitä, että elää.

Moottoritiellä perillepääsy on prioriteetti. Polkukin vie jotakin kohti ja myös polulla kulkiessa voi olla päämäärä. Polulla kuitenkin nimenomaan matkanteko on oleellista ja siitä kannattaa keskittyä nauttimaan, sillä kulku itsessään on antoisaa. Vastaan voi tulla mukavia yllätyksiä ja hienoja levähdyspaikkoja.

Toisaalta polkuakaan ei halua kulkea harhaan, joten on hyvä pyrkiä jollain tasolla hahmottamaan omaa kulkua ja niitä merkkejä, joiden avulla löytää kohti toivomaansa suuntaa.

Matka muovaa meitä

Oma polkuni on vienyt esimerkiksi opiskelemaan useampaa tutkintoa. Aina ei ole ollut selkeänä mielessä, millaiseen työhön opinnot valmistavat – ja jos on ollutkin opintoja aloittaessa jokin oma ajatus, se on ehtinyt matkan varrella muuttua.

Välillä vastaani on tullut työmahdollisuuksia varsin yllättäen. Joskus lyhyidenkin työjaksojen kautta olen voinut oivaltaa paremmin, millaista työtä haluaisin tehdä jatkossa. Jo kuljettua polkua miettiessä voi myös pohtia, mitä aiemmat vaiheet, kuten työt tai harrastukset, kertovat siitä, mistä voisin nyt pitää, mitä haluaisin kokeilla (uudestaan) tai minkä tyyppisiä asioita tehdä.

Joskus urapolkuamme kulkiessa voimme tarvita toista ihmistä, joka auttaa meitä hahmottamaan, missä oikein kuljemme ja mitä merkkejä on nähtävissä. Toisen kanssa keskustellessa kirkastuu paremmin, mitä elämänpolun varrelle on mahtunut. Miten matka on meitä muovannut, ja mitä se on meille opettanut? Näin voimme esimerkiksi urapolun haarautuessa päättää helpommin, kulkeako oikeaan vai vasempaan.

Vaikka oma urani on tähän mennessä ollut selkeästi polku, joidenkin ura voi edetä enemmän kuin moottoritiellä. Uskon kuitenkin nykymaailmassa monen samastuvan siihen, että kulku ei ole aina suoraviivaista ja selkeää. Moottoritien kulkijoillekin voi syystä tai toisesta käydä niin, että aiemmin selkeä ja viitoitettu tie onkin yhtäkkiä jotain muuta. Uudenlaiseen maastoon ohjautumisessa voi mennä aikansa. Ei kuitenkaan hätää, kyllä Suomessa polkuja riittää.

Cimsonilla autamme mielellämme sinua pohtimaan omaa kulkuasi urapolullasi ja hahmottamaan suuntaa eteenpäin. Tutustu täältä Cimsonin tarjoamiin ura- ja työnhakupalveluihin.