Voiko haasteeni olla myös vahvuuteni?

Onko sinulla joku pitkäaikainen tai tuore haaste, joka kulkee mukana elämässäsi? Jotain, joka rajoittaa, kiusaa, koettelee hermoja, jopa muokkaa persoonallisuutta… Voisiko tällaisesta haasteesta olla jotain hyötyä?

Minulla on ollut aina atooppinen iho ja astma 3-vuotiaasta saakka. Nyt kirjoitan lähinnä ihottuman näkökulmasta.

Sairauden vaikutuksia ja hyötyjä

Atooppinen sairaus on osa minua ja varmasti myös osaltaan rakentanut persoonaani. En ole kuitenkaan oikeastaan koskaan pysähtynyt miettimään, miten se on voinut vaikuttaa persoonani kehitykseen ja voisiko tästä sairaudesta olla jopa jotain hyötyä minulle – ennen kuin äskettäin.

Loppuvuodesta 2021 sain osallistua ensimmäistä kertaa aikuisena sopeutumisvalmennuskurssille ja pysähdyin erityisesti pohtimaan sairauden vaikutusta persoonaani. Tähän pohdintaan minua ajoi erityisesti kurssimme ohjaajista Riia, joka huolehti psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistamme, sekä monet ryhmäkeskustelut vertaisten kanssa.

Ihon kutina, siis sellainen laaja ja jatkuva, aiheuttaa levottomuutta ja heikentää kärsivällisyyttä sekä väsyttää. Moni meistä lapsesta asti tästä sairaudesta kärsineistä on ollut vähän, tai vähän enemmän, levoton koululainen. Keskittyminen on vaatinut usein hieman suurempaa pinnistelyä.

Aikuisenakin kutina voi olla valtava häirikkö sotkemassa työpäivää. Mutta kun kutina on hoidossa, niin työteho on mahtavan korkealla ja työtempo huipussaan. Niissä tilanteissa normaalilla tempolla työskentelevät työkaverit voivat tuntua jopa turhan verkkaisilta vauhdissaan.

Kasvua sitkeäksi ihmiseksi

Moni meistä atoopikoista kokee itsensä lähtökohtaisesti altavastaajaksi monissa tilanteissa. Sitä selittää osaltaan nuo koululaisen levottomuudet. Myös huono iho ja yhteiskunnan ulkonäköpaineet ovat luoneet meille erilaisen pärjäämisen tarpeen. Mutta miten sitkeitä meistä onkaan matkalla kasvanut! Yhteisissä keskusteluissa tuli hyvin esille, että periksi emme helpolla anna, asiat hoidetaan loppuun saakka ja ei haittaa, vaikka rima olisi pikkuisen odotettua korkeammalla.

Vertaisryhmässä oli todella monipuolista osaamista, luovuutta, lahjakkuutta, älykkyyttä ja tekemisen tehokkuutta. Meitä kuulemma pitää muistuttaa aina välillä, että lepokin on tärkeää.

Ohjaajamme Riia veti meille monipuolisia liikuntahetkiä ja tsemppasi – ja jarrutteli – suorituksissa. Riia paljasti, että normaalisti kun hän vetää jumppahetkiä tai hiit-treenejä, hän kannustaa ja tsemppaa erittäin runsaasti, mutta atoopikkojen kanssa niin ei voi tehdä. Me kun teemme jo lähtökohtaisesti aina kaiken täysillä, voi kannustus olla pelkästään pientä tuuppausta tai vaihtua jopa jarrutteluksi. Riia myös kertoi, että atoopikot ovat monesti erittäin empaattisia, koska he ovat omassa elämässään kantaneet monenlaista haastetta mukanaan.

Yllättävän paljon minäkin opin itsestäni tuolla kurssilla ja vielä senkin jälkeen asioita kotona pohdiskellessa. Eiköhän luonteessani ole kärsimättömyyttä jo syntymälahjana saatuna, mutta varmasti myös sairaus on sitä tehostanut. Kun kutittaa kovasti, läheiset ovat todella kovilla kärsimättömyyteni kanssa.

Mutta hyvänä päivänä jaksan keskittyä ja olla tehokas, jopa niin nopea, että muut jäävät monta askelta jälkeen. Tehokkaina ja hyvinä päivinä ovat myös monet opinnot tulleet tehdyksi ja vapaaehtoistyöllekin on jäänyt aikaa. Ja toki myös perheelle ja ystäville sekä liikunnalle ja muille harrastuksille. Voisinkohan kirjata ansioluettelooni uusiksi vahvuuksikseni vaikkapa sitkeyden ja empaattisuuden?

Entäpä sinä – löytyisikö sinun heikkoudestasi tai vammastasi vahvuuksia?